Pitkäperjantain patikointi

Moiks!

Pääsiäisloma rullailee. Hengailin eilen illalla taas luokkakavereiden kanssa. Ollaan hirveästi jotenkin lähennytty tässä lähiaikoina, ja se on aika mahtavaa. Tehtiin yhen kamun luona vuohenjuustomansikkarucolamozzarellafetacashewkurkkutomaattipaprika-salaattia (ahhhh) ja juotiin. Mentiin sit vielä Klubille, sillä yhden luokkakaverin kaverin bändi heitti keikan siellä. (Tämä bändi, oli varsin positiivinen ylläri ja superi keikka! :-D)

Tänään on ollut puhtaasti laiskottelupäivä - en ole uhrannut aatostakaan kouluhommille. Kävin kävelyllä, ja oi että tuolla tuntuu keväiseltä. Koeajoin Berliinistä ostetun kevättakin, ja sillä tarkeni jo mainiosti.

Varsin glamoröösi pääsiäisateriani näytti tältä:

Jääkaapista löytyneet jämäparmesanlastut olivat mukava yllätys.  :---):-) Nyt kaapissa ei taidakaan olla enää kirjaimellisesti mitään...

"Nautittuani" ton päätin siis lähteä ulkoilemaan. Tän näkösenä olin liikenteessä. Välillä on ihan ok näyttää pelleltä - keltasinikorallinen takki, violetti kissahuivi,  siniset pökät, sinipunaiset tossut, oranssia huulipunaa... Huhuh. Ei sitä aina (koskaan) jaksa olla kovin matchy-matchy.

Sairaan makee graffiti osu mun kävelyreitille. Turussa on yllättävän paljon hienoa katutaidetta, sitä ei vaan aina hevillä huomaa. Täytyy osata tarkkailla.

Suoritin kävelylläni myös erästä missiota...

Ai niin, lisätkääpä siihen asuun vielä nämä sormikkaat. Tui tui!

 Näin harakan. Onneks oli ton lisäks vielä toinen, ei siis pitäis tulla surua, vaan iloa.

Jos haluan vaan käveleskellä päämäärättömästi jonnekin, kuljen aika usein tän sillan yli junaraiteitten toiselle puolelle. Törmäsin ton sillan juurella liikennevaloissa naiseen koirineen, ja tuli hirveä ikävä meidän Onnia. "No niin, mennääs sitte", sanoi nainen koiralle, kun valo vaihtui vihreäksi. Niin mäkin aina sanon Onnille.

Siinä he ovat! Mun Berliinin-darrakengät. Eivät ole Kedsit saati Vansit, vaan merkkiä DooDogs. Hah... Vansin tossut ois kyl siistit. Yhdet punaiset Kedsit multa löytyy, mutta niistä kului pohjat tosi nopeasti, tyyliin parin kuukauden aikana. No, voi niitä vielä käyttää, jos vaan on kuivat kadut.

Tohon taloon oisin saattanu viime syksynä muuttaa, jos jumalat ois heitelly noppia oikein. Ylimmän kerroksen yksiö, kaari-ikkunat, lautalattiat, leveät ikkunalaudat... Mut ei niin ei. Oon mä kyllä ihan tytyväinen tähän nykyseenki kämppään.

Toi talo taas on koulu, joka näkyy mun taloyhtiön takapihalta. Iskä kertoi käyneensä vissiin kansakoulua siellä. Tuolla ylimpänä näkyvien ikkunoiden takana sijaitsivat kuulemma kuviksen luokat. On aina ihanaa kuulla iskältä kaikkia vanhoja Turku-juttuja.

Päätin kävelyn siihen, että menin meidän taloyhtiön sisäpihalla olevalle hengailualueelle keinumaan. Se oli kivaa.

Oli myös kivaa, kun ventovieras pappa heilautti kadulla kättä, ja toivotti hyvää päivää. Toivotin hymyillen takaisin.

Toivotan puolestani kaikille munaisaa pääsiäistä! (Ite en oo saanu vielä yhtään, olen hieman katkera...)

P.S. Lintujen laulu, varsinkin lokkien kirkuna on jotakin aivan ihanaa. Tulee niin kesä- ja mökkifiilis. Aijjai.